Biohartsikurssi-viikko (joka oli ennen kivikurssia, mikä krologinen järjestysvallitseekaan miu postauksissa(?) ) , oli varsinainen irroittelun riemuvoitto. Opettaja käski sekoittamaan pari päivää mitä kummallisempia aineita hartsiin; karvaa, hammastahnaa, vehnäjauhoja, värejä, mitä ikinä mieli teki! Kokeileminen oli mukavaa, sai ihan vain leikkiä ympäriinsä, ja vielä luvan kanssa! Kaksi viimeistä päivää pyhitettiin sille että jostain kokeilusta saadusta ideasta tai jo valmiista möntistä jalostetaan enemmän koruksi asti. Keskustelu käytiin opettajan kanssa mitä tekisi, ja mikä olisi mielnkiintoista. Keskustelusta jäi ainakin mieleen se, että korutaiteessa pyritään tekemään sellaista, jota ei saa kaupasta. Jotain syvempää merkitystä. Se oli hyvä keskustelu.

Keskustelun seurauksena päädyin kokeilemaan rintakoruneulatekniikoita ja tekemään kaksi biohartsirintakorua. Osaan juottaa, hehkuttaa, sahata ja viilata, joten kiinnitysmekanismin piti olla suht helppo että pystyin sen toteuttamaan

Biohartsia (ei lainkaan myrkyllistä, sitä voisi jopa syödä!), sinistä pigmenttiä, messinkilevykiinnitys, leludino, vanha sormus ja päiväkirjan avain.

Biohartsia johon sekoitettu suuria määriä alumiinijauhoa, leluvirtahepo, kangaskukka, helmi ja 50 penninen. Alumiinilankakiinnitys.

Tämä on itseasiassa aika massiivinen,

Mutta niinkuin sanotaan, mitä isompi sitä parempi!